29.9.17

Suotimitse

mutten
se tuskan esimakua
niin kuin
niin
kutistumaan on niin
mutta askarrus
tuntea kuin aika on
tein osaksi tai
surustuu airoessaan
kerran niin tuntea
nimi kantaa sen sitten
ne
nostamatta katsettaan
sen tai
runon sai minut tuntea sama se
sanat
ei koskaan tuskan nautinnon ne
inertian ratkaisussa
ei koskaan
omaksi
tarkoin
otsaani
toista kuin mies
tai rakastetun tai
oi
aina
mutta tuntien
sen tutun kiistattoman seikan
antaa
kaiken oman
tarkoitetun miten eri kun toinen sen
miten
tutustua
kaukana
sama se
ei
et anna sen
aina onkin
kun aika rikkoa
on koittanut katsokin se arkisten
monta muuta
on se
tuntuu kuin
sitten kaiketi
kuin ruusut
mutta on taas
aika
kuin taikurin
aina ruokkii miten
miten
tien
samaan toisin
niin kukaan ei miten
armon kuutioksi
antaa
mutta on
kirouksen kunnes
ainoa
on ei
ei unta
ei sinua minua
ei on
taattu

kunnes 
muuta ainoaan seikkaan
kuorrutuksen
mutta me kanssaan aikanaan
on kun muut
sitten koskaan

on niin 
kun ne on
ei niin unien
aina
tuntuu
ei kaktus




___

Kohde: alku John Ashberyn (1927-2017) teoksesta Vuokaavio, suom. Leevi Lehto, jack-in-the-box 1994

Kriteeri: sanan kelpaavuus anagrammieepokseen

Tila: etenevä

21.9.17

samansuuntaiset
suunantamisesta
aat aina, ööt öinä

23.3.17

tuomiani

animoitu
unimaito
atomiuni
Havainto & kokemus,
kova into & hakemus

5.1.17

En

en enää
en pitkään aikaan
ennen pitkää en enää
en ennen pitkää nenää